keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Born This Way



Tässä lähiaikoina olen pohdiskellut omia ja myös läheisteni ulkonäköön liittyviä vaatimuksia ja niistä seuraavia paineita, joista nyt ajattelin sitten kirjoittaa pienoisen koosteen. Jokaisella ihmisellä on varmasti tullut vastaan jossain vaiheessa elämäänsä ulkonäköönsä kohdistuvaa kritisointia ja epävarmuutta, josta voi seurata pahimmillaan itseinhoa ja ahdistusta. Varsinkin nuorilla on hyvin paljon epävarmuutta siihen miltä näyttää ja oma keho saattaa vaikuttaa jopa kamalan näköiseltä toisiin ihmisiin verrattuna. Pistääkin miettimään. että tätäkö kaikissa lehdissä, televisiossa ja muualla mediassa halutaan mainostaa?

Pahimmat paineet ihmisille ulkonäöstä ja sen muokkauksesta aiheuttaa mediassa mainostavat mallit ja julkkikset, jotka ovat lihaksikkaita, yli meikattuja ja langanlaihoja. Ihmisille luodaan jo pelkästä alipainosta kauneusihanne, jonka sanoma kertoo enemmän kuin tarpeeksi.. Mukamas hirmuisen laihat ja aliravitut ihmiset voivat ainoastaan edustaa sitä kauneutta mitä muut ihmiset sitten yrittävät tavoitella. Ikävä totuushan on se, että tämä vain pahentaa ihmisten ulkonäköön liittyviä paineita ja seuraukset voivat olla todella vakaviakin. En sano tietenkään laihuuden olevan mikään kammoksuttava asia, koska on ihmisiä, jotka ovat aina olleet kevytrakenteisia syntymästään saakka, mutta kaikessa pitää kuitenkin olla se kohtuus mukana.. Ihmiset, jotka jättävät syömättä vain sen takia, että voisivat laihtua ja näyttää kauniimmilta saisivat varmasti nälänhädästä kärsivien maiden ihmiset toteamaan, että "Jumalauta, ei helvetti mitä touhua!!!". Löysin tähän liittyen todella mielenkiintoisen ja myös ihailtavan sivuston, johon ihmiset voivat lisätä kuvia omista vartaloistaan häpeilemättä sitä miltä näyttävät ja halutessaan myös voivat kertoa tarinoita ulkonäköönsä liittyen. Kyseiselle sivustolle pääset vierailemaan TÄSTÄ

Ulkonäköpaineita ei ole pelkästään naisilla, vaan myös miehetkin kärsivät useasti tyytymättömyydestä omaan kehoonsa ja rakenteeseensa. Nykyään monilla miehillä voi jo pelkästään kehon karvojen kasvu aiheuttaa paineita ja inhoa omaa kehoa kohtaan. Lihaksikkaat ja huolella sheivatut vartalot ovat useille miehille ns. "samaistumisenkohteita", joita voi nähdä kaikkialla mediassa, eikä ole siis mikään ihme, että miehetkään eivät välttämättä ole tyytyväisiä omiin kehoihinsa. Teini-iän edetessä myös finnit ja mustapäät alkavat esiintymään iholla, joka tuo taas nuorilla lisää ahdistumista, vaikka melkeinpä jokainen ihminen on elämänsä aikana niistä kärsinyt ja kironnut ne alimpaan helvettiin. Harvemmin miehet yrittävät iho-ongelmiaan  meikkivoiteilla yms. korjata. mutta saattavat silti kamppailla ongelman kanssa koko nuoruutensa ajan ja ehkä myös vanhempanakin. Iho-ongelmien käydessä liian hankalaksi monet turvautuvat lääkäristä saatavilla oleviin erilaisiin lääkkeisiin, joilla voi yrittää parantaa ihoa ja saada epäpuhtauden katoamaan.

Jopa työelämässä ulkonäköön kiinnitetään todella paljon huomiota, niin vaatetuksen, kuin ihmisen kehoonkin. Ensimmäinen asia mikä työhaastattelussa huomioidaan on se miten ihminen on siihen tilanteeseen pukeutunut. Työkkärin työnhaku-kurssilla tehtiin hyvin selväksi kuinka oma ulkonäkö voi vaikuttaa työn saatiin vahvasti, jos on vähänkin poikkeavan oloinen. Värikkäät hiukset, erilaiset lävistykset ja tatuoinnit ovat riski työn saannille ja en ymmärrä edes miksi? Jos työtä hakisi hyvin ahkera ja oma-aloitteinen työntekijä, mutta sitten huulesta roikkuisi koru ja hiukset olisivat kirkkaan sinertävät, niin miten se vaikuttaisi sitten työpanokseen.. Myös pituus ja painokin voi olla vaikuttajana työhaastattelussa, koska ylipainoisia ihmisiä voidaan pitää erittäin saamattomina ja laiskoina, kun taas lyhyitä ihmisiä pidetään fyysisesti heikkoina työntekijöinä.. Uskomavituntonta ma sanon! Nämäkin ovat vain ulkonäköön liittyviä stereotypioita, jotka eivät varmastikkaan päde kaikilla ihmisillä.

Omaa kokemuksesta ulkonäköpaineisiin löytyy jo peruskoulu-ajoilta asti, kun oma ulkonäkö alkoi päivä päivältä inhottaa enemmän jatkuvan kiusaamisen ja syrjimisen vuoksi. Ruskean kiharaiset hiukset, lähes kääpiömäisen lyhyt keho ja massasta erottumattomat vaatteetkaan eivät suojanut tältä sosiaaliselta helvetiltä, vaikka kuinka yritti olla huomaamaton muiden silmissä. Joskus koulupäivien jälkeen tuli mentyä vessan peilille ja kysyttyä itseltäni: "Mikä minussa on  oikein vikana?" Silloin kaikki omaan ulkonäköön ja myös seksuaalisuuteen kohdistuneet haukut riittivät halvaannuttamaan henkisesti ja synnyttämään vihaa omaa ulkonäköä kohtaan. Ei ole mielestäni oikein, että kukaan joutuisi miettimään tuollaisia asioita, varsinkin yrittäessään olla muiden ihanteiden mukainen. Aloinkin peruskoulusta päästyäni etsimään itseäni ja muokkailin ulkonäköä kaikenlaisilla keinoilla. Hiusten värjäily erilaisilla shokkiväreillä,  lävistysintoilu ja jonkin aikaa kestänyt kulmakarvattomuus ovat olleet mielenkiintoisimpia hetkiä elämäni aikana, enkä kadu ollenkaan näitä tekemiäni valintoja, koska niiden ansiosta olen mitä olen tässä ja nyt.

Vaikka ulkonäköasiat ovatkin hyvin vaikeita käsitellä ja joskus vain tekisi mieli jäädä vällyjen väliin piiloon kaikelta paskalta, niin kannattaa muistuttaa itseään muutamilla seikoilla:

- Jokainen meistä on erilainen ja juuri sen vuoksi ainutlaatuinen.

- Kaikilla ihmisillä on ongelmia oman itsensä kanssa jossain vaiheessa elämää eli et ole yksin asian kanssa.

- On ihminen sitten laiha tai ylipainoinen, pitkä tai pätkä, huono ihoinen tai ei, niin kenenkään mollaaminen ei omaa itsetuntoa paranna.

- Se mikä voi olla omasta mielestään rumaa ja kamalaa, ei välttämättä päde muiden ihmisten mielestä.

- Uskalla olla vain oma itsesi ja äläkä välitä mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta.

Onko muilla bloggaajilla ja lukijoilla ollut ulkonäköön liittyviä asioita, joita on joskus tullut hävettyä tai yrittänyt muokata niitä ihanteidensa vuoksi?



6 kommenttia:

  1. Hyvää tekstiä o/ Joo ulkonäkö määrittää nykymaailmassa aivan liikaa. Se että mua ei koko viis vuotisen futarin urani aikana hyväksytty joukkueeseen, koska pukeuduin (pukeudun edelleen) erilailla kalvo itsetuntoa reippaalla kädellä. Yhä edelleen huomaan miettiväni voinko laittaa tämän vaatteen päälleni, tai leikata hiukseni näin, koska mitä jos mua aletaan kiusaamaan taas, tai voinhko laittaa tätä päälleni koska en ole koskaan pitänyt tälläistä, entä jos kaverit kääntyy mua vastaan koska en olekaan enää saman lainen kuin eilen. Onhan tää ihan helvetin typerää ajatella noin, mutta kun se kerran iskostettiin muhun kunnolla, niin ajatusmallista on aivan jäätävän vaikeeta päästä irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä kamalaa kuinka ihmisten ulkonäkö voi aiheuttaa paskaa niskaan, kun on vähänkin poikkeava tai joukosta erottuva.. Tuo sun ongelma on täysin ymmärrettävissä, eikä sitä tarvitse hävetä, koska kenelle ei tuollaisesta jäisi paskat fiilikset ja alkaisi ajattelemaan samalla tavalla. Maailman yksiä pahimpia ongelmia ovat kyllä tämä pinnallisuus ja suvaitsemattomuus erilaisia ihmisiä kohtaan, vaikka koko ajan parempaan suuntaan ollaankin menossa.

      Poista
  2. So true. Mulla on niin paljon tuttuja ja läheisiäkin kavereita, jotka ovat tosi hoikkia ja kokoajan murehtivat syömisiään yms. joka tuntuu ihan järjettömältä, kun itse taas olen ollut oikeasti iso koko teini-iän ja aikuisiän. 11-vuotiaana tajusin olevani lihava, ja siitä asti olen inhonnut itseäni, eli n. 12-vuotta, jo yli puolet elämästäni. Ja se lihavuus määrittää koko mun ihmisarvon. Se määrittää kaiken mitä voi tehdä. "En voi mennä kouluun kun näytän niin lihavalta" oli yleinen syy poissaoloihin viime syksynä. En voi pukeutua sellaisiin vaatteisiin kun haluaisin, koska olen liian lihava. Ja siten oma vaatetuskin aiheuttaa ahdistusta ja inhoa, kun ei voi pukutua niinkuin haluaisin, koska vyötärönympärys on liian monta senttiä näyttääkseen hyvältä niissä vaatteissa. Ja aluksi miettii, no laihdun 10kg niin on hyvä, katsoo kaikkia muita ihmisiä netissä ja kadulla, okei 20-30kg enemmänkin että näyttäisin muidenkin silmiin hyvältä... se on ikuinen itseinhon ja halveksunnan asia, mistä en usko ikinä pääseväni eroon. Sen takia en käy enää missään, en tee enää mitään. Koska en voi. Koska olen lihava. Häpeän itseäni liikaa ja pelkään arvostelua muilta laihoilta, siksi en voi mennä mihinkään. Mikä on hassua, koska mua ei olla taidettu ikinä sanoa suoraan lihavaksi (paitsi yksi luokkalainen amiksessa vihjaili asiaa koko vuoden) eli vaikka mua ei olla asiasta kiusattu ta mitään, niin silti pelkään muiden mielipiteitä niin paljon, että se rajoittaa huomattavasti elämääni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella surullista kuulla, että oma paino aiheuttaa sulle noin paljon ahdistusta ja mielipahaa. Ei kenenkään pitäisi ajatella, että oma paino määrittää sinut ihmisenä, vaan juurikin sun oma persoona sen tekee. Tietenkään tuollaiset ajatukset eivät helposti lähde päästä, kun ovat sinne vuosien varrella ehtineet takertua, mutta onneksi apua on saatavilla kaikkialta ja siihenkin riittää jo pelkästään perheenjäsen tai ystävät, jotka voivat auttaa parantumaan ajan kanssa tukemalla ja puhumalla. Toivottavasti nyt saat tarpeeksi tukea tuon ongelman kanssa ja pääset taas ajan kuluessa kunnolla jaloillesi, vaikka helppoahan se ei tietenkään ole.

      Poista
  3. Itseäni eniten ihmetyttää, miten ihmiset vertaavat itseään joihinkin lehtikuvien malleihin. Nehän on niin viimesen päälle laitettuja, ja on ammattikuvaajat, oikeat valaistukset sun muuta. Eihän niillä ole mitään tekemistä sen tavallisen tytön kanssa, joka aamulla nousee sängystään väsyneenä, tukka sekaisin, iho hoitamatta jne...Sellaisia ne mallitkin suunnilleen aamuisin on...Eihän kukaan ole oikeasti virheetön, ja kaikissa on sellaisia hyviä piirteitä, joita voi halutessaan korostaa. Täytyy vaan löytää oma tyylinsä.

    Laihuuden ihannointia en myöskään ymmärrä. Minusta hyvin laiha ihminen ei ole kaunis. Sellaisia arvoja ei nuorille saisi opettaa. Tällä hetkellä ikävä kyllä teemme niin, ja viemme eteenpäin jälkipolville hyvin nurinkurista ajattelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siinä on juuri se, että ihmiset eivät mieti nenäänsä pidemmälle ja pohdi, että kuinka kauan niiden mallien ulkonäköön ja kuvien muokkaukseen on nähty aikaa.. Juurikin kuten sanoit, niin se mallintyö on enimmäkseen sitä, että mennään pariksi tunniksi meikattavaksi ja siitä sitten kuvattavaksi, jonka aikana annetaan hirveä määrä ohjeita miten kuuluu poseerata ja minkälaiset ilmeet heillä pitää olla.

      Ei se laihuus tai ulkonäkö kerro ihmisestä loppujen lopulta mitään, vaan se minkälainen ihminen sisimmältään on. Tietenkin kaikilla on oikeus näyttää miltä haluaa, mutta ei ulkonäön pitäisi olla kaikki kaikessa. Toivottavasti ihmiset alkaisivat pikku hiljaa tajuamaan sen, eikä yrittäisi antaa tuleville sukupolville juurikin sitä nurinkurista ajattelutapaa..

      Poista