maanantai 28. syyskuuta 2015

#Fun #Datanomi #Nope

Tätä kovinkaan korkealla olevan motivaation tunnetta ei pysty kuvaamaan näin varhain maanantaina mitenkään.. Jo sängystä noustessa pystyin huomaamaan sen koomaisan fiiliksen, jota ei ilmeisesti pääse mitenkään pakoon ja varsinkaan, kun energiajuomaakaan ei ole tölkin tölkkiä kaapissa. Tätä menoa koulusta valmistuminen jää haaveeksi, kun silmät ei pysy auki ensimmäiselläkään tunnilla.. :''D

Koulussa C++:ssaa ahertaen Hemulien derpatessa taustalla

Viimeistä vuotta aloitellessani oli lähes tulkoon mieli alkaa itkemään  tietäessänsä olevansa ei niin omalta tuntuvalla alalla tai ainakin tietäen varmuudella, että ei jatka opiskelujaan tietokoneiden parissa. Muutenkin tämän kahden vuoden jälkeen on koko ajan hirvittänyt yksi ja ainoa kysymys: "Mitä haluan oikeasti opiskella tai tehdä tulevaisuudessa?" Ei tietenkään ole mahdotonta aloittaa toisen alan opiskeluja tästä koulusta päästyäni, mutta valitettavasti taitaa nämä tulevat lainmuutokset vaikeuttaa sitä huomattavasti ja siitähän motivaatiovalas suorastaan riemastuu.

Tämän lukuvuoden alussa 3.vuoden opiskelijat saivat valita kahdesta (ei niin mielenkiintoisesta) kurssista toisen, joka kestää koko vuoden ja vaatii huomattavan paljon työtä.. Hetkellisestä mielentilahäiriöstä päädyin valitsemaan Nuori Yrittäjä -kurssin, jonka idean voi jo melkeinpä nimestä päätellä.. Eli täytyypi perustaa oma yritys markkinoille. En tiedä onko tässä nyt pientä piilovittuilua meille datanomiopiskelijoille, koska meistä tulee kuitenkin koulutuksen jälkeen työttömiä ja nämä Ny-yritykset pitää ennen koulun loppua vetää konkurssiin, vaikka se oikeasti tuottaisikin paljon rahaa.. En siis oikein osaa sanoa, että onko tästä kurssista sitten oikein muuta hyötyä, kuin osata perustaa oma yritys koulun jälkeen ja vetää se konkurssiin.

NY-kurssille tekemäni blogi, josta opettajat seuraavat ryhmän kehitystä tuntien aikana.

Hyvin mahdollista tässä on, että yritys ei saa tuulta purjeisiinsa ennen kuin se ehtii edes kunnolla aloittaa toimintaansa. Nimittäin alkuperäiset ideamme eivät olleet ilmeisesti kovin kelpaavia kyseenalaisten seikkojensa vuoksi, niin täytyi alkaa kehittämään jotain aivan muuta ja aikaa tässäkin on hyvin niukasti,

En sano alan kuitenkaan olevan täysin väärä, koska kuitenkin istun tietokoneen kanssa lähes tulkoon kaiket päivät.. Silti harmittavinta tässä on se, että ensimmäisenä vuonna yritin kaikkeni oppia näitä asioita ja kuinkan sitten kävikään..? Luokassamme suurin osa oppilaista osasivat jo perusteet valmiiksi, eivätkä sitten oikein muuta tunneilla tehneetkään kuin melusivat ja desibeliasteikko suorastaan poksahti rikki.. Sen lisäksi osa opettajistakin olettivat ilmeisesti perusteiden olevan tuttuja lähes kaikille, joten joitakin asioita hypittiin yli.. Pitäisi näemmä osata itsekkin huutaa täyttä kurkkua, että voisi apua yrittää saada tunneilla.


Vaikka maanantai aika kurjasti alkoikin, niin kyllä siinä jotain hyvääkin näköjään oli, nimittäin päästiin soppelin aikaisesti kotiin ja nyt voinkin sitten laiskotella Netflixin ääressä ja yrittää siinä samalla sitten keksiä jotain rakentavaa tekemistä. Mahdollista toki on, että jään nyhjöttämään tähän sitten koko päiväksi ja huomaan vasta illalla päivän menneen saamattomudeksi. :D

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Jaa mikä blogi?

Huomasin kirjautuessani tänään sähköpostiin, että bloggerista oli tullut jotain käyttäjätiliin liittyvää ilmoitusta ja mietin, mikäs se blogger olikaan? Neljän kuukauden tauko on kyllä tehnyt tehtävänsä, kun en edes koko blogiani muistanut, enkä edes tiedä onko se niin huono asiakaan pitää taukoa vaihteeksi(?)

Mitäkö näiden neljän, lähes viiden kuukauden aikana on sitten tapahtunut? Ennen kesäloman alkua kuvittelin, että voisin nauttia lomasta festareiden ja reissaamisen muodossa samalla nähden kavereita ympäri Suomea. Noh yksi asia johti toiseen ja ennen kuin huomasikaan, niin vietin juhannusta osastolla laidasta laitaan vaihtelevan mielialani kanssa ja siinä menikin sitten kesän odotetuimmat festarit ja artistit näkemättä. Osastolle joutuminen oli kuitenkin loppujen lopulta vapauttava ja myöskin parantava kokemus, kun sai ottaa harmaasta arjesta vapaata ja yrittää vain parantua vieraassa ympäristössä. Kokemus koko paikasta ja hoidosta oli siis aivan positiivinen kiitos mukaville hoitajille ja myös uusille tuttavuuksille siellä.

Kesä meni siis sellaisissa merkeissä ellei nyt lasketa loman lopussa ollutta reissua Helsinkiin ja nyt pitäisi yrittää sinnitellä koulussa, vaikka motivaatiovalas onkin jäänyt kiinnostuksen kivivyöryn alle, eikä pahemmin huvittaisi kouluakaan käydä tietäen joutuvansa neljännelle vuodelle. On kuitenkin ihan järkevää nousta aamuisin kouluun, vaikka siellä ei sitten tekisikään mitään kuin jäädä kotiin peittojen alle ja odottaa seuraavan päivän alkamista. Erittäin "motivoitunut" opiskelija siis kirjoittaa taas täällä ja yrittää palata kirjoittelun maailmoihin jaksamisensa mukaan.



Ps. ainoa asia mitä nyt näiden vastoinkäymisten ja kokemusten aikana on jaksanut tehdä, niin yllätys, yllätys hiusten väriä on tullut taas muokattua ja ties kuinkahan monetta kertaa..