sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Jaa mikä blogi?

Huomasin kirjautuessani tänään sähköpostiin, että bloggerista oli tullut jotain käyttäjätiliin liittyvää ilmoitusta ja mietin, mikäs se blogger olikaan? Neljän kuukauden tauko on kyllä tehnyt tehtävänsä, kun en edes koko blogiani muistanut, enkä edes tiedä onko se niin huono asiakaan pitää taukoa vaihteeksi(?)

Mitäkö näiden neljän, lähes viiden kuukauden aikana on sitten tapahtunut? Ennen kesäloman alkua kuvittelin, että voisin nauttia lomasta festareiden ja reissaamisen muodossa samalla nähden kavereita ympäri Suomea. Noh yksi asia johti toiseen ja ennen kuin huomasikaan, niin vietin juhannusta osastolla laidasta laitaan vaihtelevan mielialani kanssa ja siinä menikin sitten kesän odotetuimmat festarit ja artistit näkemättä. Osastolle joutuminen oli kuitenkin loppujen lopulta vapauttava ja myöskin parantava kokemus, kun sai ottaa harmaasta arjesta vapaata ja yrittää vain parantua vieraassa ympäristössä. Kokemus koko paikasta ja hoidosta oli siis aivan positiivinen kiitos mukaville hoitajille ja myös uusille tuttavuuksille siellä.

Kesä meni siis sellaisissa merkeissä ellei nyt lasketa loman lopussa ollutta reissua Helsinkiin ja nyt pitäisi yrittää sinnitellä koulussa, vaikka motivaatiovalas onkin jäänyt kiinnostuksen kivivyöryn alle, eikä pahemmin huvittaisi kouluakaan käydä tietäen joutuvansa neljännelle vuodelle. On kuitenkin ihan järkevää nousta aamuisin kouluun, vaikka siellä ei sitten tekisikään mitään kuin jäädä kotiin peittojen alle ja odottaa seuraavan päivän alkamista. Erittäin "motivoitunut" opiskelija siis kirjoittaa taas täällä ja yrittää palata kirjoittelun maailmoihin jaksamisensa mukaan.



Ps. ainoa asia mitä nyt näiden vastoinkäymisten ja kokemusten aikana on jaksanut tehdä, niin yllätys, yllätys hiusten väriä on tullut taas muokattua ja ties kuinkahan monetta kertaa..

2 kommenttia:

  1. Hei!
    Hyvä että sait apua! Itsekkin olen juuri kokemassa samaa niin hyvä tietää että toivoa voi pitää yllä että tästä parantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vaikeintahan on ottaa sitä apua vastaan, varsinkin vierailta..mutta sitten kun sen tajuaa ja hyväksyy, niin parantuminen voikin alkaa. Päivää vain kerrallaan eteenpäin! :)

      Poista