torstai 12. marraskuuta 2015

Lack of motivation


Harmaassa säässä kävellen läpimärissä kengissä, huppari roikkuen olkapäällä ja rööki savuten huulilla yrittäen rauhoittua vähitellen. Linnut eivät enää viserrä puissa, oravat eivät jahtaa toisiaan kilpaa puissa, eivätkä lehdet enää putoile maahan kauniin oranssina. Syksyn kauneus karistuu talven tehden tuloaan ja haudaten kaiken alleen.



 Kaduilla vastaan tulevat ihmiset ilman minkäänlaisia ilmeitä tai eleitä pistää miettimään.. onko kukaan tälläisinä aikoina oikeasti onnellinen vai onko se vain kuvitelmaa? Mihin on kaikki värikkyys kadonnut maailmasta? 

Pimeässä istuen sumeat lasit päässä, vain tietokoneen näytön heijastuksessa ja varjojen liikkuen seinillä. Musiikin hiljaa soiden taustalla, tärisevien sormien naputtaessa näppäimistöä ja katsoen välillä ulos vesipisaroiden valuen ikkunan pintaa pitkin. Eikö tämä päivä voisi jo pikku hiljaa päättyä, eikö äänet päässäni voisi hiljentyä? 



Voisiko vain päästää irti ja kadota?

2 kommenttia:

  1. Ai hitsit, taisin rakastua tähän blogiisi, kiitos tästä. Jään ehdottomasti seuraamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ja todella mukava kuulla, jos hieman sönköt tekstit kelpaavat! :)

      Poista