perjantai 20. marraskuuta 2015

Ohikiitävää rakkautta

Monet ihmiset kutsuvat mua välinpitämättömäksi ja kyyniseksi ihmiseksi, joka ei pysty suremaan tai tuntemaan sääliä.. Jos ihminen ei vaihda profiilikuvaansa Facebookissa Ranskan lipun väriseksi tai jaksa kuunnella jatkuvia pelkopuheita terroristeista ja sodista, niin se tuomitaan narsistisuudeksi ja ihmisvihaamiseksi? Ehkä se on osittain tottakin, että ehkä jatkuvat epäonnistumiset ihmisuhteissa ja nuoruuden kiusaamiskokemukset on kasvattanut kyynisempään suuntaan, mutta se ei tarkoita etten voisi tuntea jotain.

Kesällä päästyäni laitoksesta huomasin kotipihan puussa iloisesti juoksevan oravan ja ajattelin, että voisin sille viedä jotain syötävää läheiselle kivelle. Huomasin yhtäkkiä tekeväni tätä lähes päivittäin ja jokaisella kerralla tämä kyseinen eläin tuli syömään pähkinät ja leivän palaiset. Kesän edetessä oravasta tuli erittäin lauhkea yksilö, josta tuli melkeinpä oma lemmikki ja huomasin pikku hiljaa pitäväni sitä jonkinlaisena sukulaissieluna. Pian se alkoikin jo tulla aivan etuovelle ja ikkunalle odottamaan ruokaa ja loppujen lopulta tuli hakemaan aivan kädestä asti. Muita ihmisiä se vieroksui silti, eikä viitsinyt tulla aivan lähelle. Oli myös yllättävää, että näin pienellä eläimellä oli omaan persoonaan ja mielialaan niin positiivinen vaikutus..

Tässä syksyn mittaan kylmyyden tullessa orava ei kuitenkaan aivan päivittäin käynyt ikkunalla, joka oli hyvä asia, että se ei ollut ihmisiin liikaa turvautunut. Kuitenkin muutamia kertoja viikossa se kävikin hakemassa täydennystä ruokavarastoonsa ja kasvattamassa massaa talvea varten. Mielialan laskiessa tässä parin viikon aikana ja jatkuvan paineen takia koulusta, en itsekkään kovin usein käynyt ikkunalla katsomassa olisiko orava tullut käymään ja tällä viikolla tapahtui se asia mitä kaikki lemmikkien omistajat pelkäävät.. Kyseinen orava oli jäänyt auton alle kotitiellä ja se tunne mikä sen näkemisestä syntyi oli aivan odottamaton.. En pystynyt pidättelemään tunteita ollenkaan, vaan aloin keskellä katua huutamaan ja itkemään samalla pitäen kauluksesta kiinni. Se kipu ja tuska mikä sillä hetkellä pyöri pään sisällä oli aivan hirvittävä, enkä pystynyt tekemään asialle mitään.. Tänään kävin hautaamassa tämän pienen eläimen, joka on saanut paikan vähäisissä, mutta parhaissa muistoissani ja eikä tule unohtumaan milloinkaan.

Elämä on täynnä hyviä hetkiä ja menetyksiä, mutta jokaisesta hetkestä pitää tuntea jotain, niin surua kuin iloakin. Ilman näitä tunteita emme olisi ihmisiä tai eläimiä.


2 kommenttia:

  1. Muistan kun Turre kuoli. Halasin menetettyä koiraveljeäni ja kiedoin huivini hänen ruumiinsa ympärille. Yksinäisinä alku-vuosinani Naantalissa Turre oli ainoa syy miksen tappanut itseäni. Olin jättänyt Koulukiusaajat taakseni Helsinkiin, mutta heidän aiheuttama musta viha ja elämän synkkä paskuus olivat jo jättäneet arpensa. Muistan kun kävin aina metsissä ulkoiluttamassa Turrea. Välillä tunteet purkautuivat kyynelinä luonnon yksinäisyydessä muiden tuomitsevilta silmiltä piilossa. Paha olo aina heikkeni hetkeksi kun Turre tuli viereeni istumaan, ja nuoli poskeani tai käsiäni kysyen olinko kunnossa. Koirani lohdutti minua ainoalla tavalla millä osasi, ja se oli aina tarpeeksi minulle jatkamaan elämääni päivä kerrallaan. Nyt Turre on poissa jo useampaa vuotta, jossakin enkelinä jos kuolemanjälkeistä elämää on. Minä olen vieläkin täällä, ja kysyn joka päivä itseltäni että miksi elän vielä. En tiedä vastausta tai kuinka monta päivää vielä jaksan jatkaa tietämättä vastausta. En tiedä miltä sinusta tuntuu. Ehkä samanlaisella tavalla kuin minä tai erilaisella, tai tunnet jotakin mitä en pysty kuvittelemaankaan. Mutta huomaan että kirjoitat sydämestäsi, ja vaikka ihmiset kutsuvat meitä tunteettomiksi ja kyynisiksi, he sanovat näin koska eivät ymmärrä eivätkä tiedä. Ihmiset pyrkivät aina ymmärtämään mutta kukaan ei koskaan voi ymmärtää toista täysin. Pidä lähellä ne jotka ymmärtävät eniten, ja karkoita ne jotka eivät edes yritä. Eläimet ovat ihmisiä parempia, koska ne eivät tuomitse. Ne kiintyvät aidosti, ja niiden kiintymys on aitoa eikä kaksinaamaista. Sure ystävääsi ja muista kaikki hyvät hetket jotka jaoitte yhdessä. Tapahtui mitä tapahtui ne hetket eivät ikinä katoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaah ei tunnettukaan vielä silloin, kun Turre poistui tästä maailmasta :(( Onneksi sait kuitenkin tuntea ja elää sen kanssa, niin kauan kuin oli mahdollista, eikä tarvinnut aivan yksin olla! Eläimet voivat olla monienkin mielestä paljon tyhmempiä ja olemattomampia, kuin ihmiset ja siinä ovat kyllä täysin väärässä. Sanoisin suoraan, että ihmiset ovat paljon pahempia, julmempia ja pelottavampia otuksia, kuin mitkään muut tässä maailmassa elävät olennot.

      Poista